Itsemyötätunto

Itsemyötätunto tarkoittaa itsensä kohtelemista samalla ystävällisyydellä, huolenpidolla, ymmärryksellä ja välittämisellä kuin kohtelee rakkaimpiaan ja läheisiään. Itsemyötätunto rakentuu ystävällisestä suhtautumisesta itseään kohtaan, yleisen inhimillisyyden tunnustamisesta ja tietoisesta läsnäolosta. Ihmiset, joilla on vähäinen itsemyötätunto, voivat olla hyvinkin myötätuntoisia muita kohtaan, mutta itseä kohtaan he ovat kriittisiä ja vaativat itseltään enemmän kuin muilta.

Itsemyötätunto on tehokkaampaa kuin itsekritiikki. Monet ovat tottuneet ajattelemaan, että kriittinen suhtautuminen itseä kohtaan on tarpeellista, jotta tärkeät tavoitteet saavutetaan. Asia näyttäisi olevan kuitenkin päinvastoin; itsekritiikki lamauttaa.

Itsemyötätunnon kehittäminen auttaa pääsemään ylitse kuormittavista itsesyytöksistä, vaativuudesta ja riittämättömyyden tunteesta. Itsemyötätunto rohkaisee tiedostamaan omat ominaisuudet ja sallii ihmisen katsoa itseään realistisesti. Elämä on kevyempää ja palkitsevampaa, kun ei tarvitse kokea tarvetta olla täydellinen.

Itsemyötätunnon harjoittaminen auttaa myös silloin, jos on taipumusta hakea hyväksyntää suoritusten tai toisten ihmisten kautta. Itsetunto on sidoksissa saavutuksiin ja ulkoisiin tekijöihin, mutta itsemyötätunto on yhteydessä itsensä arvostamiseen. On keskeistä huomata olevansa tärkeä itseään, ei saavutustensa kautta.

Itsemyötätuntoisen ajattelun on myös todettu kasvattavan motivaatiota ja resilienssiä, eli kykyä toipua traumaattisten tai haastavien tapahtumien jälkeen.